Autismin kirjo

Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjoon kuuluva neuropsykiatrinen häiriö (ICD-10-diagnoosikoodi F84.5). 

Lääkärikirja Duodecim:

Aspergerin oireyhtymää pidetään autististen häiriöiden lievänä muotona, koska siitä kärsivillä ilmenee autismin tapaan merkittäviä vaikeuksia ei-kielellisten ilmaisujen käytössä ja toisten ihmisten tunnetilojen tunnistamisessa tai ymmärtämisessä.

Aspergerin oireyhtymästä kärsivien oirekuva ja oireiden voimakkuus vaihtelevat hyvin lievistä vakava-asteisiin. Asperger-potilaalle on usein ominaista alttius jatkaa yksityiskohtaista, monotonista tai nopeaa puhumista huomaamatta lainkaan, että toinen ei kuuntele tai haluaisi vaihtaa aihetta. Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanalliselta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivien on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa iloa toisten ihmisten kanssa. Vaikeus tunnistaa toisten tunteita ja vaikeus ilmaista omia tunteitaan johtaa helposti erilaisiin vaikeuksiin sosiaalisessa vastavuoroisuudessa. Tämän vuoksi Aspergerin oireyhtymästä kärsivät epäonnistuvat ikäänsä vastaavien ystävyyssuhteiden tai aikuisuudessa kestävien seurustelusuhteiden luomisessa.

Autistisesta häiriöstä poiketen Aspergerin oireyhtymässä ei ilmene merkittäviä kielellisten älyllisten toimintojen jälkeenjääneisyyttä. Päinvastoin monet Aspergerin oireyhtymästä kärsivät lapset ja nuoret ovat keskimäärin älyllisesti normaaleja, usein myös lahjakkaita. Monille oireyhtymästä kärsiville on ominaista poikkeuksellinen kiinnostus spesifisiin aiheisiin tai harrastuksiin ja niiden yksityiskohtiin.

Oireyhtymästä kärsivät ovat usein liikunnallisesti kömpelöjä, ja heidän kielensä rytmi, painotukset ja sointi voivat olla outoja.

Aspergerin oireyhtymä todetaan usein vasta koulussa, joskin oireyhtymälle ominaiseen motoriseen kömpelyyteen kiinnitetään huomiota usein jo aikaisemmin.

Noin joka sadas lapsi kärsii Aspergerin oireyhtymästä. Aspergerin oireyhtymä on kehityksellinen häiriö, jonka syyt ovat suurelta osin tuntemattomia. Perinnöllisten tekijöiden tiedetään näyttelevän jonkinlaista osaa oireyhtymän synnyssä. Lapsuudessa oireyhtymä on yleisempi pojilla, mutta aikuisiällä sukupuolierot oireyhtymän esiintyvyydessä pienenevät.

Oireet jatkuvat aikuisiässä. Aspergerin oireyhtymästä kärsivällä aikuisella on usein ongelmia lähisuhteissaan ja vuorovaikutustaitoja korostavissa ammateissa. Vaikeus tunnistaa läheisten ja toisten ihmisten tunnetiloja vaikeuttaa puolisoiden välistä kommunikaatiota, jolloin tuloksena on väärinymmärryksiin perustuvia riitoja. He keskittyvät puheeseen ilmeiden tarkkailun asemasta. Ilmaisussaan he ovat asiakeskeisiä ja pyrkivät täsmällisyyteen. Monet Aspergerin oireyhtymästä kärsivät aikuiset kärsivät myös eri aistien yliherkkyydestä, jonka seurauksena he ovat yliherkkiä äänille ja kosketukselle. He karttavat myös sosiaalisia tilanteita, joissa he eivät kykene hallitsemaan ryhmätilanteiden herättämiä monia ärsykkeitä. Vaikeus hallita voimakkaita tunnetiloja saattaa johtaa äkillisiin maltinmenetyksiin. Oireyhtymästä kärsivät kokevat silmiin katsomisen usein epämiellyttävänä.

Aspergerin oireyhtymästä kärsiville on usein ominaista rehellisyys ja korostunut oikeudentunto, hyvä yksityiskohtien taju, omaperäinen ajattelu ja huumori.

Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354